Ihme kyllä, 6kk vanha lapseni pelasti minut, sillä kun minä ja hänen äitinsä itkimme haluani tappaa itseni, hän nauroi. Jotenkin tajusin siinä kohtaa, että vaikka koin olevani täysin turha ja pettäneeni niin puolisoni kuin lapseni, en yksinkertaisesti voinut jättää häntä isättömäksi. Tämä oli elämäni suurin käänne. Siihen asti olin pyytänyt kaikilta aina apua; lääkäreiltä, opettajilta, kavereilta, vanhemmilta ja puolisoltani. Nyt oli aika auttaa itse itseäni.
Päätin tutkia ulkomaalaisia tutkimuksia ärtyneeseen suoleen liittyen. Pian sainkin selville, että FODMAP oli hyvin, hyvin pieni osa ärtynyttä suolta. Ruokavalioon keskittymisen sijaan minun pitikin keskittyä psykologisiin traumoihini ja kokonaisuuteen.
Pikkuhiljaa sain itseäni parempaan kuntoon, mutta isoin muutos tuli kun opiskelin Skeematerapiaa ja EFT:tä (emotional freedom techniques). Näiden avulla sain hyvinkin nopeasti oireet alas. Noin vuoden jälkeen oireeni olivat ehkä noin 70%:sti poissa. Nykyään sanoisin, että oireeni ovat noin 95% ajasta poissa ja triggereitä, eli syitä miksi vatsa “menee”, on enää hyvin vähän.
Kun aiemmin en voinut syödä mitään ilman oireita, nykyään ainoat triggerini ovat: liian isot ateriat (terve taas lapsuuden ylisyönti!), vahvat chilit, iso määrä makeutusaineita, raaka sipuli/valkosipuli, huonot yöt ja vatsataudit (kiva näin kahden lapsen isänä). Tosin sanoen, voin tehdä jotakuinkin mitä lystää ja syödä mitä haluan.